Vastuullisen vaatekaupan periaatteet:

Pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämään

Isot muotitalot tekevät heikkoa laatua halvalla ja synnyttävät paljon vaatehävikkiä. Jopa kaksi kolmasosaa valmistetuista vaatteista päätyy kierrättämisen sijaan kaatopaikalle, kertoo tutkimus.

Kauppojen rekit täyttyvät jälleen uusista vaatemallistoista, ja menneen sesongin muotitrendit saavat väistyä.

Samaan aikaan maailmassa viedään joka sekunti yhtä kuorma-autollista vastaava määrä vähän käytettyä vaatetekstiiliä poltettavaksi tai kaatopaikalle, kertoo brittitutkimus.

– Nykypäivän tekstiiliteollisuus perustuu vanhanaikaiseen ja suunnattoman saastuttavaan valmista, ota ja hävitä -malliin, sanoo kiertotaloutta tutkivan säätiön perustaja Ellen MacArthur.

MacArthurin säätiö on keskittynyt edistämään kulutustuotteiden pysymistä käytössä mahdollisimman kestävällä tavalla. Säätiön vuonna 2017 julkaisema raportti laskee, että maailmanlaajuisesti kaikista valmistetuista vaatteista jopa 73 prosenttia päätyy kaatopaikalle tai poltettaviksi sen sijaan, että niiden materiaali käytettäisiin uudelleen.

Vaatteista tulee nopeasti valmistumisensa jälkeen jätettä, koska mallistojen vaihtuessa vaatteita jää yli, myytyjä vaatteita käytetään lyhyen aikaa eikä materiaalien kierrätys ole toistaiseksi ollut taloudellisesti kannattavaa.

Vaatteiden nopea kierto tekee alasta yhden maailman saastuttavimmista. YK:n mukaan muotiteollisuus on yksin vastuussa kymmenestä prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä. Hiilijalanjälki on suurempi kuin kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen yhteensä.

Iso osa vaatteista tehty lyhytikäisiksi

Vaatteiden valtavaa ympäristökuormaa selittää termi pikamuoti.

Sillä tarkoitetaan kasvavaa vaateteollisuuden haaraa, jossa mallistot kiertävät nopeasti ja toistuvia uutuuksia pyritään myymään mahdollisimman suurelle kuluttajaryhmälle.

Nopeasti vaihtuviin mallistoihin nojaavat suomalaisillekin tutut vaateketjut kuten H&M, Zara, Mango, Dressmann, Vero Moda ja Jack & Jones.

Vastuulliseen liiketoimintaan erikoistunut Aalto-yliopiston johtamisen professori Minna Halme sanoo, että useiden muotibrändien tavoitteena on myydä tuotteita, jotka kuluvat nopeasti tai muuttuvat epämuodikkaiksi.

– Halpa hinta tarkoittaa, että yksittäisestä tuotteesta kertyy teollisuuden eri portaissa hyvin vähän katetta. Siksi vaatteita myydään mahdollisimman paljon.

Monet muotitalot hoitavat myymättömien vaatteiden hävikkiä pois silmistä.

Esimerkiksi H&M:ää, Vero Modaa ja Jack & Jonesia on syytetty laajamittaisesta vaatteiden polttamisesta.

Myös luksustuotteista tunnettu brittiläinen muotitalo Burberry poltti hiljattain kymmenien miljoonien edestä myymättömiä vaatteita, jotta niitä ei myytäisi halvalla.

Päästöjä maahan, mereen ja ilmaan

Vaatteet saastuttavat ympäristöä koko elinkaarensa ajan, materiaalikuitujen valmistuksesta vaatteen hävittämiseen saakka.

Puuvillanviljelyn vuoksi vaatetuotanto on resurssisyöppö veden ja maa-alan käytössä.

Yhden puuvillapaidan valmistaminen kuluttaa 2 700 litraa vettä. Se on yhtä paljon kuin ihminen juo keskimäärin kahdessa ja puolessa vuodessa.

Vaateteollisuus päästää meriin mikrokuituja vuosittain määrän, joka vastaa 50 miljardia muovipulloa. Mikrokuituja irtoaa myös konepesun yhteydessä erityisesti vaatteista, joissa on käytetty polyesteria.

Mikromuovit ovat vaarallisia mereneläville, mutta niitä voi päätyä kala- ja linturuoan mukana myös ihmisen elimistöön.

Kuluttajat eivät tiedä, teollisuus vaikenee

Aalto-yliopiston professorin Minna Halmeen mukaan vain harvat kuluttajista ovat tietoisia vaateteollisuuden ympäristökuormasta. Vaateteollisuudessa ongelman tiedostaminen taas ei vielä juuri näy käytännössä.

– Vaatetusalalla on liikettä vastuullisempaan suuntaan, mutta toistaiseksi vastaukset isoon ongelmaan ovat aika heikot, Halme sanoo.

Halme pitää Ellen MacArthurin säätiön lukuja jätteeksi päätyvän vaatteen määrästä luotettavina.

Yksi vastaus kierrätyspulmaan ovat uudet teknologiat, joilla kierrätyskuiduista tehdään uutta kangasta.

Halmeen mukaan investoinnit kierrätysteknologioihin ja -laitoksiin ovat vasta alkuvaiheessaan. Ne ovat kalliita, eikä kuluttajien valtavirta ole toistaiseksi alkanut pitää ympäristöhaitoista meteliä.

– Vaateteollisuudella intressi on toimia siten, etteivät ympäristöhaitat nousisi liian suureksi kysymykseksi kuluttajilla. Yhtiöt eivät vielä kauhean innoissaan kerro kaikista uusista mahdollisuuksista, vaikka enemmän tapahtuu taustalla.

Useat vaatebrändit ovat viime vuosina kiinnittäneet vaatteiden kestävään tuotantoon enemmän huomiota ainakin markkinoinnissaan. Esimerkiksi ruotsalainen H&M on ottanut vastuullisuuden ja ympäristötietoisuuden näkyvästi osaksi brändiään. Vaateketjun myymälöihin voi palauttaa käytettyä tekstiiliä, jota vastaan saa alennusta uusista tuotteista.

Halmeen mukaan kyse ei ole pelkästään vastuullisuudesta.

– Käytettyjen vaatteiden vastaanottaminen voidaan tulkita viherpesuksi, jossa kuluttajalla on parempi omatunto ostaa uusia vaatteita, kun hän samalla luulee tekevänsä jotain hyvää palauttamalla entiset.

Ei ole mitään teknistä estettä sille, että kuiduista tehtäisiin kestäviä. Meillä voisi olla vaatteita, jotka kestäisivät vuosikausia.

Myönteistä on Halmeen mukaan se, että vaateketju kouluttaa kuluttajia tulevaisuutta ajatellen siihen, että vaatteita osataan palauttaa takaisin.

Kun vaatekuitujen kierrätykseen tarkoitettu teknologia yleistyy, on käytetyn tekstiilin saaminen takaisin vaateteollisuudelle välttämättömyys.

Ratkaisu: parannukset vaatteiden laatuun ja kierrätykseen

Tutkijat ovat huolissaan siitä, että nykyistä menoa muotiteollisuuden tuhoisat ympäristövaikutukset moninkertaistuvat tulevina vuosikymmeninä.

Kehitys voidaan kuitenkin pysäyttää. Ellen MacArthurin säätiö esittää raportissaan useita vaihtoehtoja:

Mikrokuituja päästävien materiaalien käyttö tulisi lopettaa kokonaan. Vaatteet tulisi suunnitella kestämään nykyistä pidempään. Lisäksi vaatteiden kierrätystä tulisi kehittää esimerkiksi helpottamalla jälleenmyyntiä tai tarjoamalla mahdollisuus vuokrata vaatteita.

Ellen MacArthurin säätiön tukijoihin kuuluvat muun muassa vaatejätit H&M ja Nike sekä muotisuunnittelija Stella McCartney. Kansainvälisille vaatefirmoille kiertotalouden tutkimuksen rahoittaminen voi olla yksi tapa pyrkiä käsittelemään tuotantoon liittyviä ongelmia.

Professori Halme uskoo, että isot vaateyhtiöt alkavat nojata uusiin kierrätysteknologioihin lähivuosina yhä enemmän. Vaihtoehdot ovat vähissä, koska puuvillan tuotanto on äärirajoilla.

– Puuvillan määrää maailmassa ei voida kasvattaa, koska kilpailu maa-alasta on niin kova ja vesiongelma kuivilla viljelyalueilla todellinen. On resurssi- ja liiketoiminnallinen kysymys ottaa tekstiilejä takaisin kiertoon, eikä muuta isoa ratkaisua toistaiseksi ole, Halme sanoo.

Toisaalta parannuksia olisi tehtävissä välittömästi, jos vaatejätit niin päättäisivät.

– Ei ole mitään teknistä estettä sille, että kuiduista tehtäisiin kestäviä ja ketjut myisivät vaatteita, jotka kestäisivät vuosikausia.

”Kestävä vaatekulutus nousee kuin kasvissyönti”

Pakko saada uusi vaate.

Tämä tunne on Halmeen mukaan opittu pikamuotiketjuilta viimeisen noin 20 vuoden aikana.

– Jos palataan 60- ja 70-luvulle, ei ollut sellaista tarvetta, että piti olla koko ajan päällä jotain uutta. Kymmenen vuotta vanhaa villapaitaa tai kenkiä käytettiin, jos ne olivat hyvässä kunnossa.

Halme ennustaa, että kestävä vaatekulutus kokee kymmenen vuoden sisällä samankaltaisen nousun kuin kasvissyönti viime vuosina. Merkkejä siitä on jo ilmassa.

Halmeen mukaan muutosnopeus riippuu siitä, kuinka suureksi kestäviä vaatteita vaativa etujoukko kasvaa ja kuinka paljon yritykset tarjoavat vaihtoehtoja nykyiselle pikakulutukselle.

Vaatteita voi jo nyt vuokrata tai hankkia valmistajilta, jotka tekevät ne täysin kierrätysmateriaalista.

Jos palataan 60- ja 70-luvulle, ei ollut sellaista tarvetta, että piti olla koko ajan päällä jotain uutta.

Professori Minna Halme uskoo, että pikakuluttamista ja muotia koskevia käsityksiä voidaan muuttaa.

– Jos ajatus trendikkyydestä kääntyy siihen suuntaan, että on arvostettua käyttää esimerkiksi todella hyvälaatuista, aidosti vanhaa laukkua tai villapaitaa, luodaan uusia uskomuksia siitä, mitä kuluttaja haluaa.